Kesäsikoja
Ensimmäiset kesäsiat tulivat meille vuonna 2009. Päätettiin aloittaa varovasti kahdella sialla, jotta näkee, millainen työ niistä on. Ja eihän ne olleet työläitä, kun pihalla olivat. Niitä kasvateltiin kesän yli, jonka jälkeen ne teurastettiin. Kinkut vietiin savustettavaksi, ja voi kun oli hyvää.
Vuonna 2010 otimme sitten kolme sikaa; Bacon, Ham ja Ribs. Loistavia yksilöitä! Jokainen on oma persoonansa.
Olemme päätyneet pitämään kesäsikoja osittain rahan takia, sianliha kun maksaa paljon siihen nähden, mitkä on tuotantokulut. Toinen syy on ihan täysin se, kun olemme olleet töissä sikalassa, niin päätimme yhdessä kasvattaa omat onnelliset sikamme.
Joistakin voi tuntua brutaalilta ensin kasvattaa eläintä koko kesä tontilla, ja silitellä ja taputella sitä, ja kesän päätteeksi teurastaa kyseinen eläin. Meidän taloudessa syödään lihaa, joten on parempi tietää, mitä suuhunsa laittaa ja millaisissa oloissa kyseinen eläin on kasvanut. Mielestämme on järkevämpää syödä sellaista lihaa, josta voi olla varma, että kyseinen eläin on saanut toteuttaa luontaisia taipumuksiaan ja ollut onnellinen.
Tässä on vuoden 2010 kesäpossuja. Yksi possu teurastettiin aikaisemmin, kuin muut ja savustettiin kokonaisena. Savustus hoidettiin Yläneen palvaamon yhteydessä olevasta Yläneen lihasavustamolla. Parempaa sianlihaa saa hakea.
Kesäpossujen pito on helppoa. Aluksi pitää rekisteröityä sikojen pitäjäksi oman alueen maaseutuviranomaiselle. Sen jälkeen ei kun rakentamaan.
Possut pärjäävät ulkona hyvin kesäkuun puolestavälistä syksyyn, jolloin ovatkin jo niin isoja, että ovat valmiita teuraaksi. Kannattaa jo ennen sikojen hankintaa ottaa selvää, missä hoitaa teurastuksen.
Siat pysyvät hyvin sähköpaimenen takana, koska sika on herkkä sähkölle. Tosin kannattaa laittaa lisäksi sellainen aita, jonka takana pysyvät muut eläimet. Sika kun on sekasyöjä, niin muut eläimet ovat vaarassa joutuessaa sikojen lättiin. Itse olemme rakentaneet sika-aidan vanhoista trukkilavoista. Lavat ruuvataan ja naulataan niin tukevasti toisiinsa, ettei niitä saa kumoon mitenkään potkimalla. Lavat eivät juurikaan edes heilu, jos niitä yrittää repiä. Lisäksi pitää muistaa rakentaa sioille kunnollinen sateen- ja tuulensuoja.
Kun sitten on tilat valmiit, pitää miettiä, mistä siat hankkii. Yleensäporsaiden tuottajat myyvät mielellään napatyrällä varustettuja possuja. Kannattaa myyjän kanssa sopia possujen sikaruusurokottamisesta, ettei myöhemmin tarvitse kutsua eläinlääkäriä paikalle sikaruusun takia. Sika lääkitään niskaan piikittämällä, ja se ei ole helppo urakka!
Siat tulevat yleensä 25-30kg:n painoisina. Ovat tällöin pienehkön koiran korkuisia. Pienille porsaille kannattaa yöksi laittaa lämpölamppu, jotta eivät vilustuisi.
Meillä possut syövät pääasiassa teollista rehua, jossa on kaikki tarvittava tasaiseen ja terveeseen kasvuun. Rehua saavat meillä niin paljon, kuin jaksavat syödä. Lisäksi saavat meillä keittiöjätteitä ja naatteja kasvimaalta. Lisäksi syövät kaikkea mitä maasta itse löytävät. Raikasta vettä pitää myös olla aina saatavilla.
Kuumana kesänä possut rakastavat rypeä mudassa. Ja jos mutalampea ei ole järjestetty, läjä jätöksiä kelpaa sialle myös. Muta estää itikoita puremasta ja aurinkoa polttamasta herkkää ihoa. Jos kumminkin aurinko on päässyt polttamaan possun ihon, kannattaa possun päälle kaataa reilusti ruokaöljyä kolme kertaa päivässä, kunnes iho on taas terve.
Possut kasvavat näin läpi koko kesän.
Näillä eväillä Joulupöydässä on tarjolla mitä maukkainta kinkkua.
Ribs on olevinaan aina nälkäinen. "Hei mulle kans ruokaa".
