Koiramaista menoa
Freya
Freya on vuonna 2007 Ikaalisissa syntynyt ja on ihan puhtaasti vahinkopentu. Freyan sekarotuinen emä - vahinkokoira tämäkin - karkasi omistajaltaan ja palasi tiineenä takaisin. Omistajan sukulaistyttö lupasi hankkia pennuille kodit, koska muuten pennut olisi kaikki lopetettu.
Freyan tullessa meille se oli täynnä energiaa ja tarmoa, vaikka oli vasta kaksi kuukautta vanha ja pitkän automatkan kokenut.
Freya päätti heti ottaa Guccin keinoemoksi, ja järsi tämän nisät ihan kamalaan kuntoon, eikä Gucci -parka edes tajunnut vastustella. Antoi tämän jyrsiä vaan. Mahtoi Freyaa ihmetyttää, kun ei sieltä tule maitoa, vaikka kuinka jyrsi.
Freya on nykyäänkin varsinainen touhutappi. Aina menossa joka suuntaan. Freya on myös hyvä vahti. Aina kun joku tulee pihaan, tai edes pihan lähelle, Freya kajauttaa ilmoille korvia raastavan ulvonnan. Kyllä varmaan isäntäväki herää, jos joku tulee yöllä pihaan.
Freya on aluksi kaikkia uusia ihmisiä kohtaan varautunut, mutta yhteisen sävelen löydyttyä, siitä saa kyllä ihan kaverin.
Freyalla on myös kova saalistusvietti. Tontilta on vähentynyt rajusti kaikki myyrät, hiiret ja rotat, kun Freya niitä pyydystää. Isoin otus, jonka olen nähnyt Freyan saavan kiinni, oli rotan kokoinen vesimyyrä.
Armada eli Atla
Atla tuli meille lokakuun lopussa 2010. Atla on Isosveitsinpaimenkoira, eli tuttavallisemmin Grosse. Tilan emäntä on jo vuosia haaveillut kyseisestä Sveitsinpaimenkoiriin lukeutuvasta rodusta, ja nyt vihdoin Ranskasta löytyi ihana kasvattaja, jolta pentu sitten meille tuli.
Atla on reipas ja valloittava persoona, nuoresta iästään huolimatta. Kovasti yrittää vanhempien koirien perässä pysyä, vaikka välillä iso massa viekin koiraa, eikä koira massaa.
